keskiviikko 15. elokuuta 2012

Kiitoskakku koiraharrastajalle

Tilaustyönä tehty kakku "kiitoksena treenikavereille lapsen hoidosta harjoituksissa, jotta emäntä itse on päässyt treenaamaan oman koiransa kanssa" ja kriteerinä: "saisko jonkun susikoiran kuvan vaikka siihen?" 

Antamieni ehdotusten jälkeen mauksi valikoitui banaani-minttusuklaa.

Ja tässä tulos:


Tänään ei ollut kakkupäivä. 
Alunperin en tarkoituksellakaan varannut sokerimassaa riittävästi kakun päällystämiseen, sillä olin ajatellut tehdä massan itse Wiltonin ohjeen mukaan. Kaikki meni hyvin kunnes liivatejauhe paisui vedessä liikaa ja vaahtoutui - "ei se mitään, ehkä se toimii silti" - ja toimihan se, luultavasti. Sitten kuitenkin huomasin etten taaskaan ollut muistanut täydentää tomusokerivarastoa eikä minulla ollut riittävästi tomusokeria kuin puoleen tarvittavasta määrästä - "ei se mitään, korvaan loput taas perunajauhoilla". 

Ensimmäistä kertaa (ja siis toista kertaa ylipäänsä itse sokerimassaa tehden) kokeilin massan värjäämistä elintarvikeväreillä siniseksi. Ja onnistuihan sekin. Sitten kuitenkin päätin tehdä päällisestä marmoroidun, ja käyttää kaupasta varmuuden vuoksi ostamaani valkoista sokerimassaa (epäilin ettei sininen itse tehty massa kuitenkaan riitä koko kakkuun). Loistavaa. Kunnes kakun päällä löysin kuorrutuksesta ilmakuplan jos toisenkin. Kaiken lisäksi alla oleva kreemi tuntui jo laittovaiheessa liian löysältä, joten se ei tukenut sokerimassaa sivuilta riittävästi ja hauraat kohdat alkoivat venyä ja halkeilla.

Tämän episodin jälkeen luovutin ja poistin sekä sokerimassan että alla olevan kreemin ja aloitin prosessin niiltä kohti uudestaan. Onneksi olin kaupassa ollessani kaukaa viisas (tai ehkä arvasin näin käyvän) ja ostin kaksi ylimääräistä pakettia valkoista sokerimassaa. Toinen kierros kreemiä ja värjättyä sokerimassaa onnistuikin jo hieman paremmin (onneksi, sillä kello oli tässä vaiheessa jo lähestymässä kaupan kiinnimenoaikaa) ja sain kuin sainkin jonkinlaisen kakun väkerrettyä kasaan.

En ole täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta kuten sanoin, tänään ei ollut kakkupäivä!

Miten keksinkin aiheeksi lopulta näinkin "yksinkertaisen" kuvan?
Muistutus itselle: ei enää näin pieniä osia
Toinen kierros kreemiä ja sokerimassakuorrutetta jätti edelleen pieniä "kolhuja", mutta ehkä tämä yritys kuitenkin kelpaa

Sivelin kirjaimet vielä kultajauheella, jos se vaikka jotain pelastaisi :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti